Metsästysseuralla juuret 1950-luvun lopulla
Kun tarkastellaan kaustislaista metsästysharrastusta sotiemme jälkeisenä
aikana, olivat saaliskohteina silloin kanalinnut, orava, kettu ja näätä.
Metsoja ja teeriä sekä pyitä oli runsaasti ja kiinnostavaa on, että myös
riekkoja löytyi monin paikoin metsämiehen tähtäimeen. Sen sijaan hirviä
saati muita sorkkaeläimiä ei ollut lainkaan.
Suosituimmat riista-alueet olivat aluksi Teerijärven suunta, Lumpion ja
Pilvilammen alue sekä Tastulan, Vintturin ja Kolan alueet. Metsämiehet
laittoivat päällensä sarkavaatteet, villapaidan, jalkaan kumiteräsaappaat.
Eväänä oli puolikas leipää ja vähän voita sen välissä. Kahvia keitettiin
nuotiolla tai purosta ryypättiin vettä. Vanha veteraani Markun Yrjö (Varila),
oli tehnyt päätöksen, että leipäkannikka taskussa riittää, vaikka kaverit
tarjosivat joskus makkaraa.
Metsästysseura perustetaan
Ensimmäiset metsästysseurat perustettiin Kaustiselle 1958.
Ensimmäinen kokoontuminen aiheen parissa tapahtui maaliskuun 9.
päivänä Kaustisen kunnantuvalla Eino Järvelän ollessa
puheenjohtajana ja Arvo Uusitalon sihteerinä. Saapuvilla oli 26
metsästyksestä kiinnostunutta kaustislaista, jotka päättivät perustaa
Kaustisen Ylikylien Metsästysseuran.
Jo syksyllä 1957 metsästysseuraa suunnittelevat olivat kiertäneet kyliä
tehdäkseen maa-alueista 25 vuoden vuokrasopimuksia omistajien
kanssa. Nimiä eri kyliltä saatiin runsaasti. Kerääjinä kunnostautuivat
muun muassa Armas Hanhikoski, Eino Kentala, Veikko Hakola, Yrjö
Varila, Lauri Penttilä, Aulis Mikkola, Antero Järvelä ja Reino Lööt. Kun
Kolan metsät saatiin sopimuksen piiriin, asialla olivat Jalo Koskela ja
Niilo Harju. Näin kaikki oli valmisteltu toiminnan käynnistyessä toden
teolla 1958.
Aluksi määriteltiin metsästysalueen rajat ja päätettiin
jäsenkriteereistä. Seurassa oli alkuvuonna 22 jäsentä, jolla oli 5500
hehtaarin metsästysalue käytössään. Heti perustamisvuonna seura järjesti pienois- ja
ilmakivääriammuntakilpailuja vaalien näen metsästyskulttuuria. Osallistujia oli useimmiten toista kymmentä. Rauhoitus oli myös esillä. Esimerkiksi 1959 peltopyy päätettiin rauhoittaa koko seuran alueella. Perhonjoesta ei myöskään saanut ampua sorsia. Koska linnut olivat merkittävässä asemassa saalismääriä ajatellen, seura käynnisti heti alkuun lintujen ruokinnan. Paikkoja oli runsaasti eri puolilla aluetta.
Ja sitten päästiin hirvijahtiin
Suuri muutos koko toimintaa tapahtui, kun hirvet alkoivat yleistyä ja niiden metsästyksestä tuli luvanvaraista. Kaustisen Ylikylien Metsästysseura haki ensimmäiset hirvilupansa yhdessä Vintturin metsästysseuran kanssa. Aluksi haettiin kahta, sitten kolme lupaa. Ensimmäiset hirvenkaatoluvat saatiin seuran piirissä heti vuonna 1958. Ammuntakokeen suorittivat silloin Yrjö Isokangas, Arvi Uusitalo, Jukka Paavola, Unto Järvelä, Reino Varila, Arvo Uusitalo, Veikko Hakola ja Yrjö Varila. Viiden vuoden kuluessa kokeen suorittaneita oli jo 48. Metsästysaseena oli yleisimmin 7,62 mm:n kivääri, mutta joillakin oli 8,2:n, mutta Jukka ja Matti Paavolalla jopa 9,3 mm:n aseet.
